Lento yli Lofoottien

Hannu Erkkilä on Pohjanmaan poikia, Alavudelta. Siellä nöyryys ja vaatimattomuus opitaan jo lapsena, mutta samaan aikaan opitaan terve ylpeys omasta osaamisestaan. Lentämistä intohimoisesti opettava ja harrastava Hannu kuvasi kesälomareissullaan VEO:n tulevan kohteen Lofooteilla ilmasta käsin!

”Synnyin maanviljelijäperheeseen Alavudella 1974. Isä viljeli porkkanoita ja äiti oli sairaanhoitaja psykiatrisella osastolla. Lapsuudessa pienellä paikkakunnalla ei ollut liian montaa harrastusmahdollisuutta, joten tein kaikkea mitä oli tarjolla. Pelasin kiekkoa pihajäillä niin kuin muutkin pojat, mutta harrastin myös kansantansseja 12 vuotta. Äiti vei minut sinne kun olin 10-vuotias.

”Kapusin tyttöjen kanssa lavalle ne tanhuretkut päällä.”

Kansantanssit eivät olleet pelkkää tanhua, vaan siellä mentiin kaikkea mahdollista baletista diskotanssiin. Nuorelle miehelle oli raju paikka kavuta 7. Luokan kevätjuhlissa tyttöjen kanssa lavalle ne tanhuretkut päällä. Yleisössä painija- ja jääkiekkopojat katsoivat minua pikkuisen vinoon. Opettajien sydämet sulivat, mutta pojilta tuli palautetta. Siinä jos missä oppi esiintymiskokemusta ja itseluottamusta.

Kouluajoilta ja lapsuudesta jäi hyvät muistot. Kävin Alavudella kaikki koulut lukioon asti. Sen jälkeen oli armeijan, opintojen ja perheen perustamisen aika. Näihin aikoihin alkoi myös lentoharrastus, joka jatkuu edelleen. Vuoteen 1998 sattui yksi lievästi sanottuna vauhdikas pyrähdys: sain saman viikon aikana työpaikan, lentolupakirjan ja ensimmäisen lapsen!

Perhettä minulla on sen verran, että autokaupassa tarjoavat ensimmäisenä helluntaibussia: vaimo ja neljä lasta. Lapsille opetan samaa kuin vanhempani, työnteon mallia. Kun sopivasti teettää maaseudun ruumiillisia töitä rännässä rämpien, ehkä lukuhommatkin maistuu paremmin.

Minulle maistuu lentäminen. Se on rakas harrastus ja intohimo. Kaikki alkoi ilmavoimien teknillisessä koulussa. Aloitin huoltomiehenä ja nykyään olen Vaasan Lentokerhon moottoripurjelennon päälennonopettaja. Lennän sellaista punavalkoista, matkalentoon tarkoitettua moottoripurjekonetta.

”Lensin yli lumoavien Lofoottien ja kuvasin samalla kohteemme ilmasta käsin.”

Samalla koneella tein yhden ikimuistoisimmista reissuistani. Yhdessä kollegan kanssa lensimme viime kesänä lomareissun Lofooteille, jota haastavampia vuoristoja saa hakea Alpeilta asti. Lensimme mykistävän kauniissa maisemissa; se oli upea reissu. Sain samalla yhdistettyä huvin ja hyödyn, sillä Lofooteilla on voimalaitos, johon VEO tekee kesällä 2015 automaatiopäivityksen. Lensin yli lumoavien Lofoottien ja kuvasin tulevan kohteemme ilmasta käsin. Siinä oli vapauden tunnetta!

Vapauksia tunnen myös töissäni VEO:lla, jossa olen ollut vuodesta 2010 magnetoinnin asiantuntijana. Vedän tahtigeneraattorien ja -moottorien jännitesäädön, suojauksia ja tahdistuksien myyntiä. Veo sai palkinnon ryhmäni kehittämästä magnetoinnista tuulivoimalaitoksille. Ratkaisussa generaattorit voidaan rakentaa ilman kestomagneetteja.

Esimieheni luottaa osaamiseeni, ja antaa meidän tehdä asiat omalla tavallamme, mikä luo innostavan ilmapiirin.
Vapaus ei tietenkään tule ilman vastuuta, ja tuloksia meiltä vaaditaan. Näin se pitää ollakin. Haluan intohimoisesti ja laaja-alaisesti oppia lisää työstäni, sillä vain sillä tavalla kehityn.

Kehittymisestä on kyse työssä ja elämässä.
Halu oppia on minussa sisäänrakennettua, mikä on kuvaavaa VEO:lla yleensäkin. Mielestäni täällä on keskivertoa enemmän töissä ihmisiä, joilla on aito halua löytää uusia ja toimivimpia ratkaisuja asioihin, joiden parissa työskentelee. Tässä työporukassa on potentiaalia vaikka mihin. On tärkeää, että VEO:ssa säilyy nykyinen innostamisen ilmapiiri.”